Näitä talvia lisää-kiitos!

Meitä on nyt hemmoteltu kohta viikon ajan auringonpaisteella ja kipakalla pakkassäällä. Eilen hienon ilman jatkuessa päätimme lähteä metsäretkelle ja isäntäväelle otettiin oikein kaakaot termospulloon mukaan. Pakkasta oli kipakat -16 astetta, mutta riittävästi kampetta päälle ja koirillekin "toppatakit" niin hyvin tarkeni.

 Menimme suoalueen läpi metsien poikki upeiden maisemien äärelle. Voi miten helppo oli metsässä kulkea kun lunta on niin vähän.

 Tässä retkenjohtaja huhuilee lähtemään - metsä kutsuu!

Lähipäivinä on ollut ilmassa kosteutta ihan kivasti ja suolla se kuura vasta upea olikin, tämä tosin ainut kuva, joka onnistui. Kamera hyytyi alkumetreillä, joten kännykkään oli turvauduttava.

 Parituntinen retki alkoi olla jo kotimatkaa vailla valmis, taas tultiin  suon yli takaisinpäin. 

Oli meillä mukana Elmokin, vaikka kuvissa ei näy vilaustakaan - Emppu menee aina omia polkujaan ja tässä viimeisessä kuvassa on kuvaajan luona hihnassa. Ollaan jo ihan kotitalon takana. Kyllä oli koiraosastolla hiljaista loppupäivän ja päiväruuan jälkeen uni maistui.

Hyvää loppuvuotta 2014!

Tässäpä hieman otoksia joulun ajalta. Metsäreissuja on todellakin päästy harvakseltaan jatkamaan, sillä nuo edellisten kuvien lumet sulivat sitten totaalisesti pois. Nyt on parin päivän sisällä tullut pieni hahtuvakerros maahan, mutta eilen viimeksi koirat juoksentelivat jäätyneellä suolla. Oi onnea! Emäntä ei ole kaivannut lunta ollenkaan (eikä pakkastakaan), mutta moni muu on. Ainut ikävä asia sadekeleillä on, että katulenkin jälkeen suihkuhuone kutsuu armotta, niin paljon on rapaa ja hiekoitushiekkaa korien turkissa. 

Kuvat olkoon aikajärjestyksessä vajaan kuukauden ajalta - tässä ensin joulun ajan "siivouspakolaiset", jotka laitetaan siivouksen ajaksi aina yhteen huoneeseen portin taakse. Vähän on "masennusta" ilmassa. 

Siis oikeesti! Elmo tunki itsensä juuri vaihdettujen lakanoiden alle kun ne oli tuotu raikkaasta ulkoilmasta sisään. Näin ei meillä koirat kyllä nuku!

 T

Sitten koiratkin "puettiin jouluasuun", joka on kyllä ihan emännän periaatteita vastaan. Mutta tämän kerran menköön ja kaulukset olivat ihan kuvauksen ajan päällä. Mitään suurta innostusta ei tässäkään ole havaittavissa. 

 Elmo oli enemmän jujussa mukana poseeraten hienosti sekä somistaen otosta punaisella pallolla - hyvä Elmo!

Alla olevassa kuvassa on Elmon joulun viettoa. Viime vuonna hän muistaakseni keksi tuon paikan kuusen alla ja siellä aika taajaan iltasella unia otettiin tänä vuonnakin. 

Seuraavat kuvat ovat eiliseltä metsäretkeltä ja toisessa kuvassa näkyy juoksemisen iloa suolla. Sitä sitten mentiinkin silkasta juoksemisen riemusta monta kierrosta, mutta tämä oli kännykällä otetuista kuvista ainut "julkaisukelpoinen".

Näissä kuvissa näkyy aika tyypillinen tilanne; Elmo kiipeilee jonnekin ja Alpo puolestaan keskittyy kaivelemiseen...

Isäntäväki kävi jo Berliinissäkin tämän vuoden puolella nuuhkimassa "keväisiä tuulia" - sielläkin on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Tämä aidon kokoinen porukka olla kökötti näyteikkunassa. Ei olisi matkalaukussa saanut tuotua ensimmäistäkään. 

 Tämä oli toinen reissumme Berliiniin, joten pakolliset nähtävyydet on kierretty ja kuvattu aiemmin ja nyt kävimme katselemassa paikkoja iltavalaistuksessa ja otimme rennommin. 

 Kiva oli katsella sellaista ilmiötä kuin aurinko. Kyllä on heti ihan eri fiilis. Tämä TV-torni muuten on Saksan korkein rakennus, kuva otettu hotellimme pääovelta. 

Tästä jatkamme kevään odotusta ja iloitsemme pitenevistä päivistä!

Pitkästä aikaa terveiset!

Syksy mennä hurahti yhdellä laulun sanalla ohikiitävää! Syys-lokakuun vaihteessa koirien isäntäväki oli 17 päivää reissussa kaukomailla ja koirapojat saivat olla hoidossa ihan kotikulmilla ja ymmärtääkseni päivisin nukkuivat omissa pedeissään aivan kuten aina ovat tottuneet. Naapurit tien toiselta puolen ottivat ystävällisesti koirat hoitaakseen (omat ihmispojat hoitivat viikonloppuja) ja kaikki meni aivan nappiin. Kyllä annoin karvakuonoille ohjeet käyttäytyä, mutta tiedä sitten miten osasivatkaan. Voi sitä jälleennäkemisen riemua ja kyllä oli ikävä puolin jos toisin...

 

Nyt alkaa talvi tulla tupsuttaa lumenkin muodossa ja tänään menimme vielä metsään ihastelemaan kun lunta ei aivan liikaa ollut. Saattoi olla viimeinen reissu jos viikon aikana tulee lisää lunta. Seuraavan kerran sitten vasta keväällä pääsee - nyyh!

 

Olimme tänään piilosta koirien kanssa ja tässä Elmo yllätti minut aivan täysin tulemalla pikkukuusen alta luokseni kun olin piilossa. Voi kun oli suloisen näköinen tuolla - aivan kuin piilossa itsekin.

 

Alpolla oli taasen touhua ja tohinaa - sekä kilo lunta turkissaan. Jostain hangen alta tuli ihania hajuja ja sain mahtavan videon kuvattua pojan kaivuutouhuista. Se on valitettavasti liian pitkä pätkä tänne laitettavaksi, mutta isäntä kuvasi oman lyhemmän versionsa facebookiin jaettavaksi.

 

Nyt tässä käynnistelemme joulutouhuja pikkuhiljaa ja odottelemme vesi kielellä kinkun paistamista. Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

Kuuma viikonloppu / hot weekend

Ensin oli todella rauhallista...

...Alpo metsästi ilmakuplia....

Elmo huilasi  tappavan kuuman marjareissun jälkeen...

 .....naapurin vanha rouvakin otti aika kauan rennosti... kunnes....

(choir from neighbours started when I went to swim)

....minä erehdyin menemään uimaan....

.....jolloin alkoi "naapurien toimesta" kuorolaulu, josta meidän pojat eivät ymmärtäneet mitään...

Kuorolaulu päättyi vasta kun tajusin tulla vedestä pois ja kuten kuvasta näkyy niin sain vanhan rouvan loppumetreillä veteen kaveriksi ja meidän poijjaat olivat ihan "pihalla"!!!

Lopuksi näitä luontokuvia auringon laskusta aamukuuteen.

Iltatunnelmia

 Olimme Elmon kanssa tänään kaksistaan lenkillä kun isäntä ja Alpo kävivät juoksemassa 8.8 km. Suomaisemissa taisivat juosta kun Alpo joutui sen jälkeen suihkuun. Me Elmon kanssa sen sijaan kipusimme korkealle mäelle, josta näkee yli asuntoalueemme, mutta jossa myös on aivan ihana niittypolku. Harmi, etteivät kuvat kerro totuutta tuosta väriloistosta!

Ei nyt tullut otettua Alposta ja isännästä kuvaa kun lähtevät juoksemaan, mutta tässä kuva parin viikon takaa pallopojasta takapihalla. Tähän nyt on sitten tultu, että joku remmi on Alpon perässä "hämäyksenä" koko ajan, mutta ei se kyllä enää sekään auta mitään - pois liidetään aidan yli heti kuin huvittaa. Haikeina muistelemme aikoja (viime kesä ja siitä kaikki taaksepäin) kun koirat pystyi vaan päästämään touhuamaan vaikka kaksistaan aidatulle takapihalle ja siellä pysyivät. Elmolle tulee tajuton hätä lähteä heti Alpon perään kun tämä karkaa, vaikka muuten pojalla ei ole siihen karkailuun mitään intoa. 

Kevättä ilmassa!

Tämä blogi kertoo pääsääntöisesti koirapoikiemme touhuista, mutta katselijat ovat varmaan havainneet, että paljon mahtuu joukkoon luontokuviakin. Tänään heiluin hetken takapihallamme kuvaten niitä tosi vähäisiä kevään merkkejä, mitä meillä täällä vasta on. Ei kovin ollut hurraamista, mutta kohta huomaatte, mihin kameran suuntasin yhä uudelleen ja uudelleen. Voi tavaton sentään tätä luonnon ihmettä!

 

Ensin kuitenkin pakollinen koirakuva. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin Alpo tuijottaa toisella silmällä suoraan kameraan  - näkyy tuolta kulmakarvojen seasta juuri ja juuri. Alpolla on kevättä rinnassa NIIN paljon, että yhtään ei pysy pihassa, ilman että "valeeksi" laitamme hihnan perään, vaikka kytkettynä ei olekaan. Vaikka takapiha on aidattu niin se ei ole tuollaiselle loikkijalle este!

 

 

Seuraavaksi sitten nämä tänään minulle suurta ihastusta tuoneet kuvat, jotka todistavat tuota kasvun ihmettä  ja väriloistoa!  MUISTATHAN, ETTÄ KLIKKAAMALLA KUVAA SAAT SEN SUUREMMAKSI.

 

 

Niin ne herkut sieltä pikkuhiljaa nousevat. Eräässä ulkolaisessa puutarhaohjelmassa kerrottiin, että englantilaiset laittavat mustat ämpärit tässä vaiheessa raparperiensa päälle, jolloin ne kasvun alkuun jo päästyään yrittävät epätoivoisesti kasvaa ja kasvaa ja näin he saavat ensimmäisen sadon vielä normaalia aiemmin. Minä en raaski moista tehdä, vaan odottelen rauhassa ja käyn ihastelemassa kasvun luonnollista etenemistä. Kohta näissä ei ole enää mitään kuvattavaa (mutta syötävää on).

 

 

 Tämä mehitähti on selvinnyt talven yli, mutta hauskinta on se, että kuvausvaiheessa en ole tuota pientä punaista vierailijaa huomannutkaan. Hienosti se loistaa tuossa vasemmassa alakulmassa.

 

 Nämä sinivuokot löysin haravoidessani aivan vahingossa matalan ison kuusen alta. Eivät oikein sieltä näy ja en yhtään muistanut näiden kaunokaisten olemassaoloa.

 

 

 Tämä porukka edustaa jotain liljoja.

 

Lumikellot olen aikanaan saanut naapurilta ja olikohan nyt niin, että hänellä ne eivät enää nousekaan. Taasen on saatu vierailija kuvaan. Nämä kukat ovat vaikeita kuvattavia kun ovat niin ujoja, etteivät nosta kasvojaan kuvaan.

 

Tässä on sitten `Palava rakkaus´ alkutekijöissään. Naapurin poika kutsui pienenä sitä nimellä `Palvattu rakkaus´ ja sen nimisenä se on meillä sen jälkeen kulkenut!