Aamulla oli maa valkoinen kun heräsimme. Elmollehan lumi on jo tuttua ja poika veteli pihaa ympäri tuhatta ja sataa kun aamun ensimmäiselle pisulle takapihalle pääsi. Sisään ei olisi malttanut tulla millään, jotta oikealle lenkille olisi lähdetty. Alpo sen sijaan tuijotteli ihmeissään tuota valkoista ainetta.
Iltapäivällä sitten meno olikin ihan toista. Tässä Alpo "tuulettaa korviaan".
Ja perinteinen poikapaini lumella oli tosi mukavaa!
Meno on ollut niin hurjaa että näin pysähtyessä huomaa Alpon kadottaneen yhden jalan jonnekin. Liekö pudonnut vauhdissa?!Muuten ei mitään ihmeempiä kuulu. Uusia tuhoja (koputtaa puuta) ei Alpo juuri nyt ole tehnyt, huoh. Koirakoululainen Alposta on tullut ja ensimmäisen kerran kun pari viikkoa sitten siellä oli isännän kanssa niin emäntä päätti, että käytetään nämä "rauhalliset" hetket Elmon kanssa treenailuun ja vanhojen temppujen muistelemiseen. Hyvin sujuvat Elmolta jutut, siellä ne muistissa vielä ovat. Sitten aina ennen riiviön paluuta käymme pienellä rauhallisella iltalenkillä ihan kahdestaan. Elmo kyllä repeää onnesta aina kun Alpo autosta alas hyppää - ihanaa, se leikkikaveri palasi kuitenkin! Tällä hetkellä suurin "ongelma" Alpon kanssa on se, että tänne-käsky ei tuo toivottua tulosta ja hihnassa poika vetää minkä jaksaa - siis näiden asioiden korjaamiseen keskitymme jatkossa, eipähän tule aika pitkäksi!
