sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kuulumisia joulua odotellessa


Tässä kuvassa näkyy miten erilaisen määrän voi saksia sileäkarvaiselta ja kikkarakarvaiselta lagotolta. Molemmilta pojilta leikattiin "ensiavuksi" vähän takapään seutua hännän juuren tienoolta ja Alpolta lisäksi enimmät naamasta, jotta vähän edes silmät pilkottavat. Elmoltahan ei tarvitse naaman seutua todellakaan leikata. Alpolta pitäisi ottaa vähän enemmänkin, mutta se ei aina ole niin helppoa. Nyt muuten Alpo näki ensimmäisen kerran kuinka Elmoa saksittiin ja myös sen, miten rauhallisesti Elmo sen otti - tarkasti poika seurasi vieressä. Sitten kun oli Alpon vuoro, niin tällä kertaa se sujui parhaiten mitä ikinä. Liekö tuo Elmon esimerkki auttanut ja Alpokin tajusi, että ei siihen saksimiseen "kuole" (vaikka aina on palkkaa nätisti olemisesta saanutkin tuossa tilanteessa).
Alpo on iso poika: koipi on pissatessa noussut jo reilut 1.5 kk:tta ja rauhoittunut on karvakuono muutenkin. Päivän ohjelma on perheessä muodostunut jo aika rutiiniksi ja se taitaa tuoda koirillekin turvaa - niin tasapainoisilta ja onnellisilta vaikuttavat.


Koko viikonlopun olemme tehneet tosi paljon lenkkejä ja tänään vallankin pojat juoksivat umpimetsässä emännän kanssa melkein 2.5 tuntia. Uni maittoi kivasti sen jälkeen. Söimme muuten urakalla puolukoita suoraan vielä mättäästä ja ne olikin tosi makeita. Alpo ei olisi malttanut jättää puolukkapaikkaa millään! Lunta odotamme takaisin ja kovasti. Alpo vallankin tuo turkissaan järkyttävät määrät risuja ja multaa jne. sisälle. Matot ovat jo vaihtaneet väriä vaikka kuinka pesemme ja kuivaamme tassuja.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Tähystäjät




Lempiharrastuksiin kuuluu tähystys ja nyttemmin Alpon tultua perheeseen, myös merkittävistä huomioista ilmoittaminen. Elmo ei yksin jaksanut haukkumiseen tai mihinkään äänitehosteeseen asti innostua, jos vaikka linnut lintulaudalla tai ohikulkijat tiellä havaittiin, mutta Alpo on tosi innokas tuohon hommaan ja saa sen tarttumaan Elmoonkin. Yläkuvasta näkyy, että Elmoa ei tuossakaan kohdin ihan kauheasti ne pikkulinnut kiinnosta ja Alponkin sain juuri katsomaan kameraan päin, jotta pääsi näyttämään tuon vähemmän älykkäältä näyttävän ilmeensä, jota näemme tosi usein. Alpo ei tiedä sitä, että tuo kielen roikottaminen ei oikein saa ketään näyttämään erityisen fiksulta. Mutta Alpo nyt on Alpo!

Alemmassa kuvassa taasen ilmoitetaan hännät sojossa jostain tosi tärkeästä, joka emännältä kyllä jäi havaitsematta - myös äänitehosteet olivat käytössä. Kuvista muuten tarkkasilmäinen havaitsee tämän häpeällisen asian: koirat ovat sohvalla! Ja siellä ne kyllä ovat sitten jatkossakin näillä näkymin, mutta sitten kun ihmiset tulevat vieraineen niin koirat saavat väistyä. Mutta valitettavan usein käy niin, että ihmiset eivät pääse sohvalle asti kun aina jumiudutaan ruokapöytään tuntikausiksi. Näin meillä. Mutta jos meillä olisi kaksi tanskandoggia, niin sohvalle ei olisi asiaa!