sunnuntai 22. elokuuta 2010

Elokuisia terveisiä...

mökiltä, jossa vielä on tehtävää ennen talven tuloa. Koirapojat viihtyvät kyllä mökillä, mutta joskus heitä ei voi ottaa mukaan remonttivaiheen vuoksi. Eilen esimerkiksi koiruudet saivat jäädä kotiin lattiamaalauksen vuoksi. Kiva tietysti olisi ollut tassukuvio lattiaan saada, mutta päädyimme nyt kuitenkin pelkkään maalaukseen.
Elmo ihmettelee viime viikonloppuna kuivan kesän jälkeen rannasta paennutta vettä. Toisaalta Elmon harrastus on ollut simpukoiden metsästys ja niitä meidän rantavedessä riittää!
Tässä väsynyt remonttiapulainen - Alposta on moneksi. Pää on tuettuna yleispesuainepulloon, mutta sen korkki on ollut visusti kiinni. Kaaos kertoo viime viikonloppuisen tilanteen, joka nyt on jo ihan toinen ja paljon siistimpi.



keskiviikko 4. elokuuta 2010

Ukkosmyrsky


Tänään päivällä iski ukkosmyrsky myös meidän mäelle. Viime viikkoisesta Asta-myrskystä emme tienneet mitään, mitä nyt jyrähteli yöllä tms. mutta emme edes heränneet siihen. Tänään sitten aamulenkillä jo ukkonen jyrähteli ja päivällä auringon paisteen jälkeen sitten varsinaisesti rysähteli oikein toden teolla. Alpo availi eri huoneiden ovia (sen taidonhan oppi jo "pikkupoikana") ja etsi turvallista pakopaikkaa, jossa ei salamojen välkekään näy. Ei kelvannut sänkyjen aluset eikä kohtuulisen pimeä eteinen vaan lopulta paikka sitten löytyi kun emäntä oli jättänyt pesuhuoneen oven auki niin siitä pääsi saunan lauteiden alle turvaan. Ikkunaa kun ei saunassamme ole (sijaitsee ihan talon keskellä) niin sai olla pimiössä ihan rauhassa. Kuva yllä otettu Alpon turvapaikasta.
Elmo ei ollut ukkosesta moksiskaan vaan katseli ensin sohvan selkänojalta salamojen välkettä ja sitten painui peruspaikalleen eteiseen päikkäreille. Alpoa puolestaan sai tovinkin houkutella pihalle ukkosen jo laannuttua, sillä poika oli aivan varma, että kohta taas jyrähtää.
Isäntäväki oli Budapestissä viime viikon ja pojat olivat ihmistyttöjen kanssa koiraleirillä. Elmo on jo konkari leiriläisenä, sillä hän oli viime vuonna samaisella leirillä, mutta Alpolle kaikki oli aivan uutta. Touhua siellä taas oli ollut jos jonkinmoista ja kovasti kaikkea aktiviteettiä niin ihmisille kuin koirillekin. Meidän "pojat" kunnostautuivat erityisesti agilityssä ollen kisassa nro ykkönen ja kakkonen. Hienoja namipalkintoja oli pussillinen kotiin palatessa ja pusseissa olleet lakut/tikkarit maltettiin antaa ritarillisesti tytöille- niitä kun ei meidän pojat vielä ole saaneet maistaa. Voi sitä onnea ja iloa kun isäntäväki sitten haki koiruudet ja ihmislapset leiriltä pois. Alpo ihan itki onnesta kun mamman näki viikon tauon jälkeen ja Elmo oli mustasukkainen kun vain hänet olisi pitänyt huomata. Pusuja tuli enemmän kuin tarpeeksi!