Aaamulla alkoi hiljalleen lunta sadella, mutta päätimme silti lähteä suppisjahtiin vielä viimeisen kerran. Ensin alkoi epäusko hiipiä mieleen kun lumi jo todellakin haittasi näkyvyyttä maahan, mutta sitten alkoi onni olla myötä. Tarkkanäköinen näkee sienestäjän kädessä pussin, jossa on jo vähän saalista ja sitä tuli sitten reilusti lisääkin joten päätimme sitten lopettaa etsimisen - tarve oli vain tälle illalle pihvin kaveriksi suppismuhennosta.
Elmo kyllä kovalla motivoimisella innostuu sienestämiseen, mutta lempipuuhaksi sitä ei voi kutsua. Tällä kertaa oikeanlainen palkkakaan ei ollut mukana kun vähän oli epäuskoa lähtiessä että pelkäksi metsäretkeksi reissu menee.
Tässä Alpon vauhdikas tyylinäyte. Voi sitä onnea kun sai korvat lepattaen metsässä viilettää! Alpo olisi muuten TODELLA innokas sienestäjä kunhan vain olisimme ehtineet tänäsyksynä puuhaan keskittyä. Kyllä poika nytkin hienosti haisteli suppiksia ja palkkaa tuli kun intoa riitti. Voi kun ensivuonna ehdittäisiin puuhaan keskittyä niin olisi nämäkin reissut, teemalla lumen alta suppiksia, tosi helppoja. Kyllä metsässä on niin ihanaa ja tästäpä sinne uudestaan jo ollaan starttaamassa kun vielä valoa riittää!Iloista viikonloppua!
