Alpo "yksin" suuressa maailmassa

Metsälenkillämme tunnelmat vaihtelevat: on valoa ja varjoa, kuvat puhukoon puolestaan. Jos nyt joku ei huomaa niin Alpo on kuvassa keskellä.

Alpossa on kaksi puolta - joko termiitti riehuapina tai sitten sellainen "havukka-ahon ajattelija", joka voi pitkäänkin seurailla yläilmoja, puita, ympäristöä ja jopa lentokoneita liikkumatta mihinkään. Samoin Alpo viihtyy pitkät ajat yksin ympäristöä tonkien ja ilmaa nuuhkien ilman mitään kiirettä. Toisaalta sitten kun vauhtinappula on pohjassa niin sitä vauhtia sitten riittää!

Pakko oli mennä tuo virtapaikka kokeilemaan ja tassuthan siinä kastuivat.

Ulkoilua upeissa keleissä edelleen

Luontoäiti se on meitä hemmotellut kuvauksellisilla keleillä ja koska emännän käsi reistailee niin on "pakko" suunnistaa aina vaan metsään, jotta koiria ei tarvitse hihnassa pitää kiinni ja käsi ei silloin rasitu. Tässäpä näitä otoksia.

Tässä on samasta kohdin pari kuvaa. Alla oleva kuvan kohdalta kun nosti katseen ylös niin ylläoleva näkymä oli tämän näköinen. Eli varjon puolella oltiin.

Elmon vieressä on suolampi, jonka mukaan asuinalueemme on saanut nimensäkin.

Kummasti katse kohoaa koko ajan tuonne yläilmoihin.

Iloista vuotta 2010 kaikille!

Tämä vuosi on alkanut kipakoissa, mutta todella ihanissa keleissä. Metsään on menty joka päivä, sillä siellä on niin kaunista. Myös pimeällä lenkkeilyssä metsässä on ihan oma tunnelmansa. Koirapoitsut juoksevat vilkkuvalot kaulassa, joten jokin havainto on, missä kohdin viilettävät. Metsässä ollaan sillä idealla, että tuhatta ja sataa saa ravittaa eikä ihan vieressä tarvitse kulkea.

Alpon uusin harraste jatkuvien puutöiden (tällä hetkellä ei eteisen jyrsimistä enää vaan takkapuiden kantelua ja jyrsimistä) ohella on jäisten kakkojen etsiminen paksun lumikerroksen alta ja niiden syöminen tietenkin. Elmonkin muisti virkistyi tämän ihanan harrasteen pariin kun seurasi ensin vähän Alpon touhuja. Mahtavat ne jäiset kakat sitten koostumukseltaan olla niin ihania!

Alpo on touhupetteri edelleen. Koko ajan jotain puuhastelemassa ja jos pientä koulutustuokiota saa järjestymään (Elmo suljettava jonnekin ovien taaksi) niin häntä vipattaa innosta ja poika komentaa vinkumalla lisää opettamista. Alpo käyttää ääntä muutenkin koko ajan kommunikointiin ihan erilailla kun Elmo. Tänne-käskyt meinaavat Alpolla mennä kuuroille korville ja se välillä ottaa isäntäväkeä päähän. Alpo tulee nyt 9 kk ja tämän hetkistä pituutta tai painoa ei ole mitattu.

Näillä eväin jatkamme ja kyllä se Alpokin tuosta aikuistuu aikanaan. Tänään juuri oli puhetta, että emme enää muista millaista elämä oli vain yhden koiran kanssa. Kiva on karvakorvien touhuja seurata. Nyt mennään kevättä kohti jo ja piteneviä päiviä - ihanaa, pääsee metsään todellakin joka päivä!

Se jäi vielä mainitsematta, että uudenvuoden raketeista pääsimme aikast vähällä. Jossain kuuden maissa Alpo reippaasti juoksi takapihalla kunnes ensimmäinen kunnon paukku tuli. Silloin poika juoksi sisään keittiön pöydän alle ja siellä viihtyikin tovin, kunnes normaalisti alkoi kotona liikkua. Mitään sen ihmeempää pelkotilaa emme huomanneet. Elmo suhtautui tyynesti koko touhuun niinkuin ennenkin. Molemmat poitsut jäivät sisälle kun suunnistimme ulos keskiyön "pommitusta" katselemaan eikä olleet ilmeisesti moksiskaan. Tosin kukaan naapurustosta ei ihan tässä talon lähettyvillä raketteja ampunutkaan.