Tämä blogi kertoo pääsääntöisesti koirapoikiemme touhuista, mutta katselijat ovat varmaan havainneet, että paljon mahtuu joukkoon luontokuviakin. Tänään heiluin hetken takapihallamme kuvaten niitä tosi vähäisiä kevään merkkejä, mitä meillä täällä vasta on. Ei kovin ollut hurraamista, mutta kohta huomaatte, mihin kameran suuntasin yhä uudelleen ja uudelleen. Voi tavaton sentään tätä luonnon ihmettä!
Ensin kuitenkin pakollinen koirakuva. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin Alpo tuijottaa toisella silmällä suoraan kameraan - näkyy tuolta kulmakarvojen seasta juuri ja juuri. Alpolla on kevättä rinnassa NIIN paljon, että yhtään ei pysy pihassa, ilman että "valeeksi" laitamme hihnan perään, vaikka kytkettynä ei olekaan. Vaikka takapiha on aidattu niin se ei ole tuollaiselle loikkijalle este!
Seuraavaksi sitten nämä tänään minulle suurta ihastusta tuoneet kuvat, jotka todistavat tuota kasvun ihmettä ja väriloistoa! MUISTATHAN, ETTÄ KLIKKAAMALLA KUVAA SAAT SEN SUUREMMAKSI.
Niin ne herkut sieltä pikkuhiljaa nousevat. Eräässä ulkolaisessa puutarhaohjelmassa kerrottiin, että englantilaiset laittavat mustat ämpärit tässä vaiheessa raparperiensa päälle, jolloin ne kasvun alkuun jo päästyään yrittävät epätoivoisesti kasvaa ja kasvaa ja näin he saavat ensimmäisen sadon vielä normaalia aiemmin. Minä en raaski moista tehdä, vaan odottelen rauhassa ja käyn ihastelemassa kasvun luonnollista etenemistä. Kohta näissä ei ole enää mitään kuvattavaa (mutta syötävää on).
Tämä mehitähti on selvinnyt talven yli, mutta hauskinta on se, että kuvausvaiheessa en ole tuota pientä punaista vierailijaa huomannutkaan. Hienosti se loistaa tuossa vasemmassa alakulmassa.
Nämä sinivuokot löysin haravoidessani aivan vahingossa matalan ison kuusen alta. Eivät oikein sieltä näy ja en yhtään muistanut näiden kaunokaisten olemassaoloa.
Tämä porukka edustaa jotain liljoja.
Lumikellot olen aikanaan saanut naapurilta ja olikohan nyt niin, että hänellä ne eivät enää nousekaan. Taasen on saatu vierailija kuvaan. Nämä kukat ovat vaikeita kuvattavia kun ovat niin ujoja, etteivät nosta kasvojaan kuvaan.
Tässä on sitten `Palava rakkaus´ alkutekijöissään. Naapurin poika kutsui pienenä sitä nimellä `Palvattu rakkaus´ ja sen nimisenä se on meillä sen jälkeen kulkenut!
