Syksy mennä hurahti yhdellä laulun sanalla ohikiitävää! Syys-lokakuun vaihteessa koirien isäntäväki oli 17 päivää reissussa kaukomailla ja koirapojat saivat olla hoidossa ihan kotikulmilla ja ymmärtääkseni päivisin nukkuivat omissa pedeissään aivan kuten aina ovat tottuneet. Naapurit tien toiselta puolen ottivat ystävällisesti koirat hoitaakseen (omat ihmispojat hoitivat viikonloppuja) ja kaikki meni aivan nappiin. Kyllä annoin karvakuonoille ohjeet käyttäytyä, mutta tiedä sitten miten osasivatkaan. Voi sitä jälleennäkemisen riemua ja kyllä oli ikävä puolin jos toisin...
Nyt alkaa talvi tulla tupsuttaa lumenkin muodossa ja tänään menimme vielä metsään ihastelemaan kun lunta ei aivan liikaa ollut. Saattoi olla viimeinen reissu jos viikon aikana tulee lisää lunta. Seuraavan kerran sitten vasta keväällä pääsee - nyyh!
Olimme tänään piilosta koirien kanssa ja tässä Elmo yllätti minut aivan täysin tulemalla pikkukuusen alta luokseni kun olin piilossa. Voi kun oli suloisen näköinen tuolla - aivan kuin piilossa itsekin.
Alpolla oli taasen touhua ja tohinaa - sekä kilo lunta turkissaan. Jostain hangen alta tuli ihania hajuja ja sain mahtavan videon kuvattua pojan kaivuutouhuista. Se on valitettavasti liian pitkä pätkä tänne laitettavaksi, mutta isäntä kuvasi oman lyhemmän versionsa facebookiin jaettavaksi.
Nyt tässä käynnistelemme joulutouhuja pikkuhiljaa ja odottelemme vesi kielellä kinkun paistamista. Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!
