Ylläoleva kuva on otettu Elmosta juhannusviikolla kun poika on vielä unten mailla hammasoperaation jälkeen (nukutuksen jälkeen). Elmolla oli henki alkanut haista ja isäntä sattumoisin Elmon haukotellessa huomasi pahoin vaurioituneen takahampaan, joka siis piti poistaa. Hammas oli jo niin huonokuntoinen, että ei voi kuin ihmetellä millaiset kivut Elmolla oli ollut, mutta yhtään ei kyllä käytöksessä mitään omituista huomattu!! Poika parka! Emäntä joutui Elmon tuossa heräilyvaiheessa ihan peittelemään kun jalat olivat aivan jääkylmät.
Sitten niistä huonoista uutisista: Ensinnäkin nyt tuntuu, että tämän perheen koiranomistus on määrätty olemaan kaikkea muuta kuin helppoa. Ensin oli murheet Elmon rodun varmistamisen kanssa, sillä kikkurakarvat kun eivät sitten kasvaneetkaan. No, DNA-testihän sitten varmisti Elmon lagotoksi ja missään vaiheessa muuten ei ole Elmon perheessä olo harmittanut, sillä hän on niin upea koira!! Sitten tuli iloinen touhuveli Alpo perheeseen ja eikös autuutta 1.5 vuotta kestettyä tullut nämä Alpon rajut allergiareaktiot, joista nyt onneksi toistaiseksi on päästy (koputtaa puuta). Sitten olikin jo aika seuraavan murheen, joka varmistui tuolla hammasoperaatioreissulla eläinlääkärissä:
Elmolla havaittiin rokotuksen yhteydessä viime syksynä sivuääni sydämessä ja samalla kehoitettiin sydänultraa jossain vaiheessa tekemään. Isäntäväki kuitenkin päätti, että kun poika ei ole mitenkään oireillut vaan päinvastoin vetää kuin viitapiru metsälenkillä niin jätetään tutkimus tulevaisuuteen. Nyt kuitenkin kun Elmo oli nukutettuna jo valmiiksi ja sivuääni edelleen kuului, emäntä kysyi eläinlääkäriltä sydänultran mahdollisuutta. Tuolla klinikalla sitä ei kuitenkaan voi tehdä, joten lääkäri otti röntgenkuvan, jotta vähän nähtäisiin mikä sydämen tilanne on. No sehän on sitten aivan liian suuri Elmon kokoon nähden! Tämä on ihan kamalaa kun aina puhutaan että Elmolla on "suuri sydän" sillä hän yrittää aina lohduttaa suruissaan olevaa tai ottaa kivun pois siltä joka kärsii. Elmo lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa.
Eläinääkäri kertoi, että tämä ei ole synnynnäistä koska sivuääntä ei ole aiemmin kuultu (mikä tarkoittaa tilanteen etenemistä) ja Elmon matka saattaa päättyä kesken lenkin niin että poika vaan kaatuu maahan.... Todellinen tilanne saadaan selville kun ultraan lomakauden jälkeen mennään, mutta koskaan Elmo ei "parane". Jotain lääkitystäkin on olemassa, mutta niihinkin palataan kunhan ultraäänitutkimus on tehty. Elmo kun ei valittanut hampaan tilannettakaan, niin pelkona on, että poika pitää sydänoireetkin omana tietonaan niin kauan kunnes ei enää niitä pysty salaamaan ja sitähän emme halua, että Elmo kärsii. Emme uskalla edes ajatella, että kuinka kauan Elmo saadaan pitää ilonamme ja kuinka yllättäen luopumisen aika tulee, voi kamalaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti